Untitled

Nykyään on mahdollista havaita kissojen koronaviruksen (FECV) olemassaolo RT-PCR-menetelmällä (ks. What is RT-PCR?). Isossa-Britanniassa 155 kissaa, 7 koiraa sekä 29 lemmikinomistajaa ja näiden eläinlääkärit ottivat osaa viisivuotiseen tutkimukseen, jossa FECV-viruksen luonnollista leviämistä selvitettiin Utrechtin yliopiston kehittämän RT-PCR-menetelmän avulla.

FECV-tartunnassa on neljä mahdollista lopputulosta:

1. Kissa tai kissanpentu sairastuu tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen (n. 10 % tartunnoista).

2. Suurin osa kissoista levittää virusta jonkin aikaa, kehittää vasta-aineita ja lopettaa viruksen levittämisen, ja niiden vasta-ainetaso palaa nollaan. Viruksen levittämisestä 58 % kestää kuukauden verran ja 95 % alle yhdeksän kuukautta.

3. Kissa kantaa FECV-virusta koko elämänsä ajan (13 % tartunnan saaneista kissoista). Nämä kissat levittävät virusta jatkuvasti ulosteissaan, ja useimmat pysyvät täysin terveinä vaikkakin joillekin kehittyy krooninen ripuli.

4. Vastustuskykyiset kissat (noin 4 % kissoista) vaikuttavat olevan täysin immuuneja FECV-infektiolle - ne eivät levitä virusta ja niiden vasta-ainetaso on lähes olematon.

Tutkimuksen tulokset ovat seuraavat:

1. FECV leviää erittäin harvoin syljen mukana; kissat, joiden syljessä virusta on, levittävät sitä vain infektion alkuvaiheessa.Syljen tarkkailu viruksen varalta ei siis paljasta pääosaa tartunnan saaneista kissoista - siispä on tarkkailtava ulosteita.

2. Yksittäisen ulosteista otetun RT-PCR-testin tulos on hyödytön: jos kissa levittää virusta vain ajoittain, näytteenottoa seuraavana päivän kissa on saattanut jo muuttua viruksen levittäjästä yksilöksi, joka ei sitä levitä, tai päinvastoin. RT-PCR-testauksen on oltava osa testien sarjaa ja sen ohella kannattaa tehdä immunofluoresenssivasta-ainetesti (IFA), koska RT-PCR voi tuottaa sekä virheellisiä positiivisia että virheellisiä negatiivisia tuloksia

3. Jotta voidaan varmuudella todeta, että kissassa ei enää ole FECV-infektiota, ulosteista otetun RT-PCR-testin on oltava negatiivinen viiden peräkkäisen kuukauden ajan. Vaihtoehtoisesti FECV-vasta-ainetason laskeminen alla kymmeneen ilmaisee, ettei infektiota enää ole (immunofluoresenssivasta-ainetaso Glasgow'n yliopiston eläinlääketieteen laitoksen mukaan - ks. Companion Animal Diagnostics josta voit ladata näytteen lähettämisessä tarvittavan lomakkeen). Yhden tutkitun kissan vasta-ainetaso alkoi laskea vasta 25 kuukautta sen jälkeen, kun kissa oli lakannut levittämästä virusta.

4. Jotta voidaan olla varmoja siitä, että kissa on elinikäinen FECV-viruksen kantaja, sen RT-PCR-tulosten on oltava jatkuvasti positiivisia vähintään 8 kuukauden ajan. Harva kissa lakkaa levittämästä virusta yhdeksän kuukauden jälkeen, mutta tutkimuksessamme viruksen levittäminen oli 95-prosenttisesti lakannut siihen mennessä..

Kiitokset
Haluan kiittää kaikkia niitä kissoja, koiria ja ihmisiä, joiden ansiosta tämä tutkimus oli mahdollinen suorittaa. Kiitokset Wínn Feline Foundation -järjestölle sekä Feline Virus Unit -yksikölle tutkimuksen rahoittamisesta, sekä Wayne Carrille hänen kissansa Angelican muistoksi tekemästään runsaasta lahjoituksesta.

Viitteet:
Addie D.D., Jarrett O. 2001 The use of a reverse transcriptase-polymerase chain reaction for monitoring the shedding of feline coronavirus by healthy cats. Veterinary Record. Vol. 148

Suurkiitokset Marju Galitsosille, Jari Herrgårdille, Sirpa Niskalalle ja Tarja Oinoselle Dr. Addien sivujen kääntämisestä englannista suomeksi