Nykyään on mahdollista havaita kissojen koronaviruksen (FECV) olemassaolo RT-PCR-menetelmällä (ks. What is RT-PCR?). Isossa-Britanniassa 155 kissaa, 7 koiraa sekä 29 lemmikinomistajaa ja näiden eläinlääkärit ottivat osaa viisivuotiseen tutkimukseen, jossa FECV-viruksen luonnollista leviämistä selvitettiin Utrechtin yliopiston kehittämän RT-PCR-menetelmän avulla.

FECV-tartunnassa on neljä mahdollista lopputulosta:

1. Kissa tai kissanpentu sairastuu tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen (n. 10 % tartunnoista).

2. Suurin osa kissoista levittää virusta jonkin aikaa, kehittää vasta-aineita ja lopettaa viruksen levittämisen, ja niiden vasta-ainetaso palaa nollaan. Viruksen levittämisestä 58 % kestää kuukauden verran ja 95 % alle yhdeksän kuukautta.

3. Kissa kantaa FECV-virusta koko elämänsä ajan (13 % tartunnan saaneista kissoista). Nämä kissat levittävät virusta jatkuvasti ulosteissaan, ja useimmat pysyvät täysin terveinä vaikkakin joillekin kehittyy krooninen ripuli.

4. Vastustuskykyiset kissat (noin 4 % kissoista) vaikuttavat olevan täysin immuuneja FECV-infektiolle - ne eivät levitä virusta ja niiden vasta-ainetaso on lähes olematon.

Tutkimuksen tulokset ovat seuraavat:

1. FECV leviää erittäin harvoin syljen mukana; kissat, joiden syljessä virusta on, levittävät sitä vain infektion alkuvaiheessa.Syljen tarkkailu viruksen varalta ei siis paljasta pääosaa tartunnan saaneista kissoista - siispä on tarkkailtava ulosteita.

2. Yksittäisen ulosteista otetun RT-PCR-testin tulos on hyödytön: jos kissa levittää virusta vain ajoittain, näytteenottoa seuraavana päivän kissa on saattanut jo muuttua viruksen levittäjästä yksilöksi, joka ei sitä levitä, tai päinvastoin. RT-PCR-testauksen on oltava osa testien sarjaa ja sen ohella kannattaa tehdä immunofluoresenssivasta-ainetesti (IFA), koska RT-PCR voi tuottaa sekä virheellisiä positiivisia että virheellisiä negatiivisia tuloksia

3. Jotta voidaan varmuudella todeta, että kissassa ei enää ole FECV-infektiota, ulosteista otetun RT-PCR-testin on oltava negatiivinen viiden peräkkäisen kuukauden ajan. Vaihtoehtoisesti FECV-vasta-ainetason laskeminen alla kymmeneen ilmaisee, ettei infektiota enää ole (immunofluoresenssivasta-ainetaso Glasgow'n yliopiston eläinlääketieteen laitoksen mukaan - ks. Companion Animal Diagnostics josta voit ladata näytteen lähettämisessä tarvittavan lomakkeen). Yhden tutkitun kissan vasta-ainetaso alkoi laskea vasta 25 kuukautta sen jälkeen, kun kissa oli lakannut levittämästä virusta.

4. Jotta voidaan olla varmoja siitä, että kissa on elinikäinen FECV-viruksen kantaja, sen RT-PCR-tulosten on oltava jatkuvasti positiivisia vähintään 8 kuukauden ajan. Harva kissa lakkaa levittämästä virusta yhdeksän kuukauden jälkeen, mutta tutkimuksessamme viruksen levittäminen oli 95-prosenttisesti lakannut siihen mennessä..

Kiitokset
Haluan kiittää kaikkia niitä kissoja, koiria ja ihmisiä, joiden ansiosta tämä tutkimus oli mahdollinen suorittaa. Kiitokset Wínn Feline Foundation -järjestölle sekä Feline Virus Unit -yksikölle tutkimuksen rahoittamisesta, sekä Wayne Carrille hänen kissansa Angelican muistoksi tekemästään runsaasta lahjoituksesta.


Viitteet:
Addie D.D., Jarrett O. 2001 The use of a reverse transcriptase-polymerase chain reaction for monitoring the shedding of feline coronavirus by healthy cats. Veterinary Record. Vol. 148

 

Site ©  2000 - 2005 Dr. Diane Addie
Site Design © Melody Amundson, Mariposa Creations

 Suurkiitokset Marju Galitsosille, Jari Herrgårdille, Sirpa Niskalalle ja Tarja Oinoselle Dr. Addien sivujen kääntämisestä englannista suomeksi