Valmistele pennuille huone

Käytä selkeää hoitojärjestystä FECV:n leviämisen estämiseksi pentuihin

Pentujen aikainen vieroitus ja eristäminen FECV-tartunnan ehkäisemiseksi

Testaa pennut, jotta varmistat että niillä on riittävä suoja FECV-infektiota vastaan

Summary of protocol for prevention of FCoV infection in kittens

 

FECV-tartuntaa kissanpennuissa ehkäistään "aikaisen vieroituksen ja eristämisen" menetelmällä.Pentuja suojaa FECV-tartunnalta niiden emon maidossa saamat vasta-aineet. Kun vasta-aineet ajan myötä heikkenevät, pentujen tartunta-alttius ja sairastumisriski lisääntyvät. Aikaisen vieroituksen ja eristämisen ansiosta kissankasvattajat ovat pystyneet jatkamaan pentujen teettämistä nartuilla, joilla on FECV-tartunta ja jotka levittävät virusta aktiivisesti.

Ensimmäisessä FECV-selvityksessäni havaitsimme, että 50 % pennuista, joiden annettiin olla kontaktissa muiden kissaemojen ja/tai muiden pentueiden kanssa, sai FECV-tartunnan. Vain kolmasosa kissoista, jotka pidettiin oman pentueensa ja emonsa kanssa, sai tartunnan, mikä ilmaisi että noin yksi kolmesta vasta-aineita kehittäneestä kissasta oli myös viruksen levittäjiä. Pentueet, jotka oli vieroitettu ennen 5-6 viikon ikää ja täysin eristetty kaikista muista kissoista ja pennuista yhteisössä, olivat kuitenkin kaikki negatiivisia. Näin tapahtui myös silloin kun aikaisen vieroituksen ja eristämisen syynä oli pentujen emon kuoleminen tarttuvaan vatsakalvontulehdukseen (FIP).

 

 Seuraavassa annetaan pentujen aikaisen vieroituksen ja eristyksen vaiheet:

1. Valmistele pennuille huone

FECV-virus voi säilyä ympäristössä jopa 7 viikon ajan, joten on tärkeää varmistaa, että pennut syntyvät ja kasvavat tilassa, josta tartunnanaiheuttajat on eliminoitu mahdollisimman perusteellisesti. Varmista että kaikki kissat kantavaa narttua lukuunottamatta pysyvät poissa tästä tilasta 2-3 viikon ajan ennen nartun laskettua aikaa. Imuroi huone tartunnanaiheuttajia sisältävien mikroskooppisten kissanhiekkahiukkasten poistamiseksi. Valmistele kissoilla käytettäväksi puhtaat hiekkalaatikot, lapiot ja ruokakupit desinfioimalla ne valkaisuaineella (esim. Domestos) vähintään 20 minuutin ajan ja sen jälkeen huuhtelemalla ne vedellä. Useimmat desinfiointiaineet tappavat FECV-viruksen, mutta suositeltavin vaihtoehto on valkaisuaine, sillä se tappaa FECV:n ohella muutkin virukset ja on kissoille turvallinen. Sekoitussuhde veden kanssa on 1:32, toisin sanoen jos käytät yhden kupillisen valkaisuainetta, isäät 31 kupillista vettä.

Muista, että stressitön ympäristö varmistaa nartun synnytyksen ja pentujen hoidon onnistumisen: anna kantavan nartun rauhassa tottua pentuhuoneeseen; ruoki sitä siellä, helli ja rapsuttele. Me ihmiset haluamme tarjota uusille pennuille mukavan ja puhtaan, vastapestyn pedin, mutta vaikka saippuanhaju meistä on miellyttävä, kissat eivät ole samaa mieltä! Kun olet pessyt nartun petimateriaalit, nuku niiden päällä omassa sängyssäsi, jotta sinun hajusi tarttuu niihin; pyyhi niillä nartun suupieliä ja poskia, jotta sen hajua tarttuu niihin. Voit myös käyttää suihketta, joka sisältää kissojen kasvoista erittyvää hormonia (esim. Feliway). On luonnollisesti tärkeää välttää virustartuntaa, joten älä päästä muita kissoja puhtaalle pedille. On ensiarvoisen tärkeää, että narttu tuntee olonsa mahdollisimman turvalliseksi pentuhuoneessa, sillä tämä vähentää pentujen hylkäämisen tai kannibalismin vaaraa. Se myös vähentää nartun stressiä, mikä puolestaan vähentää sen riskiä kehittää tarttuva vatsakalvontulehdus.

(top of page)


2. Käytä selkeää hoitojärjestystä FECV:n leviämisen estämiseksi pentuihin

Kuten edellä havaitsimme osasta Miten FECV:n leviäminen estetään, FECV leviää pääasiallisesti tartunnan saaneen kissan ulosteissa, ja muut kissat tai pennut altistuvat virukselle niellessään tai hengittäessään virusta sisältäviä hiukkasia. FECV on erittäin herkkä tarttumaan. Näinollen tartunnan saaneiden kissojen ulosteet ovat infektioiden pääasiallinen lähde, ja virus voi huomaamatta levitä kissan hiekkalaatikoissa hiekkakauhoissa sekä ihmisten kengissä, vaatteissa tai käsissä.

Selkeä nk. "barrier nursing" -käytäntö on tuttu sekä sairaaloiden että eläinklinikkojen hoitajille, lääkäreille ja eläinlääkäreille sekä monille muille henkilöille, joiden työhön kuuluu näkymättömien taudinaiheuttajien leviämisen estäminen. Tätä menetelmää käytettäessä ensin käsitellään talon tai kissalan (tässä tapauksessa pentuhuoneet) vähiten infektoituneet alueet ja vähitellen edetään pahiten infektoituneille alueille (esimerkiksi viimeiseksi hoidetaan kissat, joiden tiedetään kantavan virusta, tai joissa on FIP). On hyödyllistä laatia kissojen hoitorutiini, jossa kissojen hiekkalaatikoiden siivous, ruokinta, muu hoito tai pelkkä rapsuttelu tehdään aina samassa järjestyksessä, aloittaen vähiten infektoituneista kissoista ja alueista.

Koska FECV on erittäin tarttuva virus ja ei paljain silmin nähtävissä, voimme tahattomasti levittää sitä käsien, kenkien tai vaatteiden välityksellä kissalassa liikkuessamme. Tästä syystä kannattaa pestä tai jopa desinfioida kädet aina ennen pentuhuoneeseen astumista. Useita kissoja hoitavat henkilöt voivat pitää pentuhuoneessa erillisiä kenkiä tai tohveleita ja takkia, joihin pukeutua aina ennen pentujen käsittelemistä. Suurissa kodittomien kissojen hoitoloissa voi olla syytä pitää kaikkien kissalan alueiden välillä desinfiointiainevateja, joissa voi huuhdella kengät.

Pennuille tulee olla erilliset ruokakupit, hiekkalaatikot ja hiekkalapiot, joita käytetään vain niillä, ja tarvikkeet on puhdistettava päivittäin ja desinfioitava pari kertaa viikossa. Sally Matthews Glasgow'n Cats Protection Shelter -järjestöstä on kehittänyt loistavan värikoodausidean kissojen petimateriaaleille, astioille, hiekkalaatikoille ja hiekkalapioille: kissalan eri alueiden tarvikkeilla on omat värinsä, joten on helppo havaita, jos jokin tavara on vahingossa väärällä alueella. Jos esimerkiksi pentujen hiekkalaatikko on laitettu vahingossa aikuisen kissan käyttöön, se havaitaan välittömästi ja voidaan poistaa ja desinfioida ennen pentujen alueella käyttämistä. 

(top of page)

3. Pentujen aikainen vieroitus ja eristäminen FECV-tartunnan ehkäisemiseksi

Kissojen vieroittaminen emostaan 5-6 viikon iässä estää niiden saamasta tartuntaa vaikka emo levittäisikin FECV-virusta. Ihannetapauksessa pennut tulisi siirtää uuteen, puhtaaseen huoneeseen, mutta monilla kasvattajilla ei ole ylimääräistä tilaa käytössään, joten silloin nartun siirtäminen, huoneen huolellinen imurointi ja hiekkalaatikon ja petimateriaalin vaihtaminen riittää..

Nartun vasta-ainetilan tunteminen tässä vaiheessa on erittäin hyödyllistä useista syistä:
jos nartulla ei ole elimistössään vasta-aineita (voidaan selvittää esimerkiksi Glasgow'n yliopiston eläinlääketieteen laitoksen immunofluoresenssitestillä*), se ei levitä virusta ja sen voi jättää pentujen seuraan niin pitkäksi aikaa kuin halutaan - ei syytä aikaiseen vieroitukseen! (eristäminen on silti tarpeen ellei muiden kissojesi vasta-ainetaso ole myös nolla)
mitä matalampi nartun vasta-ainetaso on, sitä vähemmän pennut saavat vasta-aineita emon maidossa
mitä korkeampi nartun vasta-ainetaso on, sitä enemmän pennut ovat saaneet suojaavia vasa-aineita emon maidossa, mutta nartun riski levittää virusta on myös korkeampi
noin yksi kolmesta FECV-vasta-aineita omaavasta kissasta levittää virusta

*Markkinoilla on useita laadultaan vaihtelevia FECV-vasta-ainetestejä. Näillä sivustoilla annetut vasta-ainetestausta käsittelevät tiedot koskevat ainoastaan immunofluoresenssitestiä, jota käytetään Companion Diagnostics Glasgow'n yliopistossa, sillä olen käyttänyt kyseistä testiä omissa tutkimuksissani. Glasgow'n yliopiston eläinlääketieteen laitos ottaa vastaan verinäytteitä FECV-vasta-ainetestausta varten kaikkialta maailmassa. Eläinlääkärit voivat lähettää kissojen verinäytteet osoitteeseen Companion Diagnostics, University of Glasgow Veterinary School, Bearsden Road, Glasgow, G61 1QH, UK.

Monetkaan kasvattajat eivät halua otattaa verinäytteitä kantavalta nartulta, koska toimenpide aiheuttaa stressiä. Jotkut testauttavat narttunsa ennen astutusta, mikä onkin paras vaihtoehto, vaikkakin narttu saattaa saada tartunnan parittelun aikana ja sen vasta-ainetila on saattanut muuttua siihen mennessä kun se synnyttää. Narttua ei kannata stressata verikokeella välittömästi pentujen synnyttyä, sillä se saattaa hylätä pentunsa. Sopivin testausaika on kaksi viikkoa pentumisen jälkeen.

 

(top of page)

4. Testaa pennut, jotta varmistat että niillä on riittävä suoja FECV-infektiota vastaan

All kymmenen viikon ikäiset pennut ovat voineet saada tartunnan, mutta ne ovat liian nuoria tuottamaan omia vasta-aineita. Useimmat pennut pystyvät tuottamaan vasta-aineita kymmenen viikon ikään mennessä, joten sitä nuorempia kissoja ei kannata testata - 12-16 viikon ikäisenä testaaminen on todennäköisesti paras ratkaisu.

Pennut, joiden vasta-ainetaso on nolla Glasgow'n yliopiston immunofluoresenssitestissä, voidaan sijoittaa uusiin koteihin turvallisesti.

Jos pentujen vasta-ainetaso on suurempi kuin nolla, ne tulee eristää muista kissoista mieluiten kokonaan ja testata uudelleen neljän viikon kuluttua. Toisinaan pentueessa on sekä vasta-ainetason nolla omaavia että korkeamman vasta-ainetason omaavia pentuja, jolloin kissat on eroteltava vasta-ainetason mukaan. Tähän tilanteeseen on kaksi mahdollista selitystä: ensiksikin pennuilla saattaa olla elimistössään vasta-ainejäänteitä emon maidosta, ja neljän viikon kuluttua suoritettavaan uudelleentestaukseen mennessä vasta-aineet ovat tavallisesti hävinneet. Toinen mahdollisuus on, että aikaisen vieroituksen ja eristämisen menetelmä on saattanut epäonnistua jossain vaiheessa ja pennut ovat saaneet tartunnan, missä tapauksessa pennun vasta-ainetaso on saattanut kohota toiseen testiin mennessä. Suurin osa tartunnan saaneista pennuista selviää siitä, mutta on olemassa suuri vaara, että pennut voivat joko sairastua FIP:iin tai tartuttaa muita kissoja uudessa kodissaan.Isossa-Britanniassa on jo ilmennyt tapauksia, joissa FECV-tartunnan saaneita pentuja myynyt kasvattaja on saatu oikeuden eteen sekä maan kuluttajansuojalain että eläinsuojelulain nojalla. FECV-tartunnan saaneita pentuja myyvillä kasvattajilla on riski joutua syytteeseen.

Jos pentu on pidetty eristyksissä useita viikkoja eikä sen vasta-ainetaso ole laskenut, etkä missään tapauksessa pysty itse pitämään pentua, se pitää sijoittaa kotiin jossa EI OLE MUITA KISSOJA (kaksi vasta-aineita omaavaa pentua voidaan tietenkin sijoittaa tällaiseen kotiin yhdessä). Uudelle omistajalle on kerrottava, että pentu saattaa levittää FECV-virusta ja näinollen tartuttaa muita kissoja, ja että sillä on noin 1:10 riski sairastua FIP:iin, jota uuteen kotiin sijoittaminen saattaa nopeuttaa. Tähdennä uudelle omistajalle, että kaikkea ylimääräistä stressiä pennun elämässä tulee välttää (ks. myös osa FIP:n ehkäiseminen). Esimerkiksi sterilointia tulee lykätä kunnes pennun vasta-ainetaso on selkeästi laskenut; omistajan tulee ruokkia pentua kotonaan eikä sijoittaa sitä kissalaan; samanaikaisesti ei pidä antaa useita rokotuksia. Lisätutkimuksia on suoritettava Feliway-tuotteen roolista FIP:n ehkäisemisessä näissä pennuissa, mutta varmaa on ettei se ainakaan vahingoita niitä.

 

(top of page)

 

 Site © 2000 - 2005 Dr. Diane Addie
Graphics © Melody Amundson, Mariposa Creations

 Suurkiitokset Marju Galitsosille, Jari Herrgårdille, Sirpa Niskalalle ja Tarja Oinoselle Dr. Addien sivujen kääntämisestä englannista suomeksi